Ahdistusta ilmassa

Posted on

Melko tarkkaan kohta puoli vuotta sitten (rv13) olin kuntosalilla ja sain sillä verenvuodon. Tuo oli onneksi sitten harmitonta, mutta edelleen kun menen kuntosalille muistan sen hetken ja ahdistun siitä vietävästi. Se tunne, kun tajusin että nyt tapahtuu jotain pelottavaa ja painun vessaan. Se tunne miten itku kurkussa vapisevin askelin raahaudun pois salilta. Nuo tapahtumat palaa mieleen tänäkin päivänä, viimeksi tänään. En uskalla oikein kunnolla treenata, vaikka tiedän ettei moista voi tapahtua, enhän ole edes raskaana. Tänään päätin, että yritän käydä kuntosalilla nyt niin paljon vaan kun pystyn ja ehdin, ja kun hoidot alkaa niin sitten mennään oman fiiliksen mukaan. Ja jos joku kaunis päivä raskaudun, niin joudun varmaan pitämään itseni poissa salilta. Sitten harrastetaan ihan vaan kävelyä. 🙂

Laskettuaika lähenee uhkaavasti. Alkuviikosta oltiin ostoksilla ja miten onnistuinkin bongaamaan sieltä ne kaikki raskaana olevat. Olisin voinut lähteä kotiin samantien, mutta päätin etten anna periksi. Parin päivän päästä koittaa tämän kesän odotetuin hetki (sen piti olla kyllä jotain muuta mutta…) lennämme sinivalkoisin siivin Italian auringon alle. Aion ottaa tuosta reissusta kaiken irti ja olen antanut itselleni luvan ostaa jotain pientä tulevalle vauvalle. Jospa se saataisiin sitten pian käyttöön. 😉 Blogiin voi tulla vähän pidempi tauko, sillä Italiasta kotiutumisen jälkeen lähdemme todennäköisesti kohti pohjoista, sukuloimaan ja sitten eräjormailemaan mökille Lappiin. Siellä jos missä sielu lepää. Mutta toivottelen kaikille lukijoilleni ihanaa kesää! (kyllä se aurinko vielä paistaa..)


Uusi IVF-hoito

Posted on

No niin, jälleen olemme askeleen lähempänä seuraavaa hoitoa. Lääkäri soitteli tänään ja tehtiin suunnitelma seuraavaa hoitoa ajatellen. Nyt siis aikataulut on kiinni minun omasta kierrosta joka näyttää liikkuvan siellä 40päivän tietämillä. Minulle se on siis aivan loistava juttu, mutta mikäli jotain ihmeellistä ei tapahdu niin seuraava kierto alkaa juuri kun klinikka on kiinni kaksi viikkoa. Siihen kiertoon hoitoa ei sitten voida tehdä ja seuraava kierto menee sitten elokuun lopulle. Juttelin lääkärin kanssa siitä, että onko hoidon kannalta väliä mennäänkö omaan kiertoon vai käytetäänkö esimerkiksi Terolutia. Lääkäri valoitti sitten tilannetta sen verran, että omaa kiertoo suosittelee sillä jos lähdetään omaa kiertoa sörkkimään Teroluteilla niin silloin munasarjat voivat toimia eri syklissä mitä vuoto ja näin ollen stimulaatio ei ala munasarjojen kohdalla nollasta. Heitän siis aikataulu toiveeni romukoppaan ja nyt mennään kroppani ehdoilla. Muuten jatkamme hoitoa lyhyellä kaavalla ja samoilla lääkkeillä tosin Gonal-f annosta nostetaan 250 yksikköön tai jopa korkeammaksi. Jospa sitten alkaisi tapahtumaan ja saataisiin parempi satsi munasoluja. Infektioverikokeet on käytävä uusimassa ennen seuraavaa punktiota. Nyt odottelen soittoa klinikan hoitajilta jotta saadaan tehtyä donor-varaus. Sitten alkaisi kaikki olla kunnossa seuraavaa hoitoa varten.

Eilen kävin tapaamassa pappia, toistaiseksi viimeistä kertaa. Nämä kolme tapaamista papin kanssa ovat olleet toipumiseni kannalta parasta antia. Ne tunteet mitä minulla oli kun ensimmäisen kerran tapasimme, on vaihtunut ja tilalle on tullut jotain muuta. Toki ikävä on kova, mutta surua ja pettymystä en tunne enää paljoakaan. Nyt on jotenkin toiveikas olo tulevaisuuden suhteen, toivottavasti se on hyvä merkki. Marraskuussa (isänpäivän) aikoihin seurakuntamme järjestää Tyhjän sylin messun jonne aion osallistua. Pappi kysyi minulta mitä toivoisin tuolta tilaisuudelta. Oli vaikea vastata, kun en tiedä mitä niissä yleensä on. Mutta itse toivoisin, että se olisi tilaisuus, jossa minä voisin hetken muistella meidän vauvaa. Sytyttää kynttilän hänen muistolleen ja keskittää ajatukset häneen, meille niin tärkeään ja rakkaaseen vauvaamme. <3

Pahoittelen muuten, että nyt kesällä blogissa voi olla hieman hiljaisempaa, kun olemme milloin missäkin ja tuntuu vaikealta löytää aikaa kirjoittamiseen. Mutta jospa sitä välillä ehtisi kirjoittaa edes jotain. 🙂 Nyt odottelemme kovin innoissamme lähestyvää Italian matkaa, jossa paikkaillaan viimeisetkin haavat joita talven aikana tuli. <3


Hups :)

Posted on

Hups, onpas vierähtäny aikaa edellisestä kirjoituksesta. No, on kyllä ollu pikkusen kiirusta tässä ettei oo paljoa ehtiny koneella aikaa viettämään, tai edes miettimään mistä seuraavaksi kirjoittelisi. Toukokuun lopussa oltiin tosiaan nyt ekaa kertaa vauvan kuoleman jälkeen minun kotiseuduillani, kun serkkuni kirjoitti ylioppilaaksi ja kummityttöni valmistui ammattiin. Olimme siis juhlimassa. Pelkäsin vähän, että kyselevätkö sukulaiset kaikkea, mutta selvisin hyvin vähällä. Mummun ja ukin kanssa juttelimme enemmän kun kävimme heillä myöhemmin kylässä, mutta sekin oli ihan kivutonta. 🙂 Muuten reissu oli ihana. Näin pitkästä aikaa veljeni lapset ja se tunne mikä minut valtasi, kun sain tädin pienimmän syliini rutistettavaksi. <3 Tämä kultapoju syntyi siis samana päivänä, kuin meidän plussaan johtanut hoito alkoi. Reissusta tultiin sitten tuossa muutama päivä sitten. Loppu viikko meni kotihommissa ja perjantaina olinkin pääsykokeissa. Nyt sitten jännitetään muutama viikko alkaako elokuun lopussa opiskelut vai ei.

Ensi viikon meillä toimii pieni muotoinen leirikeskus. 😀 Veljeni tulee perheineen meille lomaileen sekä samoin yksi ystäväperhe. Talon täyttää neljän lapsen äänet. <3 Hulabaloo viikko tulossa, kun on kaikenlaista ohjelmaa melkein jokaiselle päivälle, mutta juuri puolisoni kanssa puhuttiin, että onhan se kiva kun tulee elämää tähänkin taloon, kun koko talvi meni kahdestaan kotosalla pyörien. Ja minua helpottaa se, että saan antaa kaiken huomion ja aikani nyt tädin kahdelle pienelle murulle. <3