Rv 8+1

Posted on

Oletteko koskaan ollu ultrassa, missä lääkäri on ultratessa aivan hiljaa ja pyytää hoitajaa hakemaan paikalle toisen lääkärin. Minäpä olen. Se tunne on melko jäätävää. Siinä katsellessa kattolaattoja ja toivoessa, että tämä kaikki ois pian ohi, ultraus vaan kestää ja kestää. Huoneeseen tulee toinen lääkäri, jolloin lääkäri avaa suunsa ja meinaan pudota siitä pediltä. ”Katsotko sinäkin kun täällä näkyy sikiö ja syke, joka vastaa raskausviikkoja 7+1!!!! MITÄ VITTUA!!!!! Älä saatana taas viitti kusettaa mua. Tämä ei oo YHTÄÄN kivaa enää. Äkkiä sit vaatteet päälle ja lääkäri selitti jotain että seurataan tilannetta, uusi ultra kahden viikon päästä jne. Ihan oikeesti, tämä ei oo enää kivaa. Hyvä etten alkanu itkemään, kun lääkäri sano, ettei tässä nyt voida tehdä mitään. No, nyt sit taas mennään pari viikkoa eteenpäin ja katellaan. Meidän raskaudet on ollu luokkaa ”katellaan”. Mutta nyt taas pelkään, että sama tapahtuu uudestaan. Päästään hienosti yli 12viikon ja sit kun pystyy jo hengittämään niin tämäkin viedään meiltä pois. Mun täytyis varmaan huomenna sit soitella taas neuvolaan (ehdin jo viime viikolla perua neuvolan), koska haluan nyt ne sikiöseulonnat jne. Mutta katellaan nyt se seuraava ultra eka…

Tästä nyt tuli hyvin lyhyt ja sekava päivitys, mutta oma pää on totaalisen sekaisin enkä tiedä mitä ajattelis. Ehkä tämä joskus helpottaa. <3


Kuolleiden lasten muistopäivä <3

Posted on

Ankea päivä. Mietin, että jaksaisinko raahautua tänään hautausmaalle viemään kynttilän. Miten tämänkin päivän piti tulla nyt tähän samaan soppaan. 🙁 Ihan kun tässä ei ois ollu jo tarpeeksi mietittävää ja murehdittavaa. Kyllä meillä on taas kotona keskusteltu siitä, että mitä sellaista me on tehty, että meitä rangaistaan näin julmalla tavalla. Nyt vaan tuntuu siltä, että jokainen asia tässä maailmassa on meitä vastaan. :/ Minä itse olen pohtinut sitä, uskallanko enää edes yrittää raskautumista jos tämä menee aina näin. Että olisko parempi vaan luovuttaa.

Eilen soittivat naistentautien polilta ja tarjosivat lääkäriaikaa. Ois ollu aikoja jo tämän viikon perjantaille, mutta minä päätin mennä vasta ensi viikon keskiviikkona. Hoitaja sanoi, että katsotaan tilanne ja jos se on sama niin saan lääkkeet tyhjennystä varten. Tyhjennyksen voi hoitaa kotona, ei tarvitse mennä osastolle. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että haluan olla kotona, mutta toisaalta pelottaa aivan tautisesti. Jos kipu on samanlaista kuin viimeksi niin miten kestän sen jonkun Buranan voimalla, ja kuinka puolisoni kestää katsoa minun kärsimystä. Toisaalta kotiolot voi vähän lievittää sitä kipua. Mutta katsotaan nyt mitä lääkäri sanoo. Todennäköisesti tyhjennys on sitten loppuviikosta. Mulla on sillon koulusta itsenäisen opiskelun päivät niin voin rauhassa tuskailla kotona. Täytyy varmaan valmistautua tuohon päivään hakemalla kaupasta jotain helppoa syötävää.

Katselin kalenteria ja onhan tämä julmaa… viime vuonna IVF-hoito alkoi 30.9. Siitä seurannut raskaus keskeytettiin 30.1. Nyt menen ultraan 30.9. jolloin saan lääkkeet tyhjennystä varten. Alkuun luulin jo, että 30 on meidän onnenluku, mutta se taitaa olla epäonnenluku. 🙁


Tiedättekö sen tunteen…

Posted on

Kun makaat ultrattavana ja lääkäri sanoo ne sanat: ”Täällä on kyllä ruskuaispussi kohdussa, mutta ei täällä ole sikiötä.” Siinä samassa hetkessä olisi tehnyt mieli huutaa, että tee jotain. Tee jotain, että nämä oireet loppuvat ja kohtu saadaan tyhjäksi pian. Mutta ei. Suusta ei tule ääntäkään. Kyyneltäkään ei tule silmäkulmaan, kun keskustelemme mitä seuraavaksi tapahtuu. Näen lääkärin silmistä pettymyksen ja ehkä pienen liikuttumisen tilanteesta. Mutta minä koitan pysyä kasassa. Niin, epäily on siis tuulimunaraskaus. Saan nyt sitten kokea senkin. Ihan kun tässä ei ois ollu jo tarpeeksi kaikkea. Sain lähetteen omaan sairaalaan. Saa nähdä milloin tulee kutsu ultraan. Lääkäri oli myös vahvasti sitä mieltä, että olisi hyvä jos siellä tehtäisiin kromosomitutkimukset. Yleensä nuo tehdään vasta kolmen keskenmenon jälkeen, mutta kun edellinen oli niin isoilla viikoilla niin sen takia suosittelee tätä jo nyt.

Sain onneksi jutella klinikalla tutun hoitajan kanssa. Jotenkin oli ihan tyhjä olo. Kyyneleet tuli silmään ensimmäisen kerran vasta siinä vaiheessa, kun lääkäri kävi tuomassa lähetteet labraan ja sinne julkiselle puolelle. Hänen silittäessä olkapäätäni meinasin romahtaa, mutta yritin pitää itseni kasassa. Vieläkään sitä totaalista romahdusta ei ole tullut. En tiiä tuleeko sitä, kun olin niin valmistautunut tähän. Vaikka olin itse varma, että jotain häikkää tässä on niin silti tämä kyllä sattuu ihan tarpeeksi paljon. Nyt toivon, että keskenmeno tulis itsestään ja mahdollisimman pian, en jaksaisi enää mitään lääkkeellistä tyhjennystä tai kaavintaa. 🙁

Seuraavaksi alan varmaan pelätä kotoa poistumista juuri tuon keskenmenon suhteen. Kuinka uskallan mennä kouluun jos yhtäkkiä alan vuotamaan kun seula. No, voisko mulle käydä niin hyvä tuuri. Tuskinpa. Eihän niin käyny viimeksikään ja edellisellä kerralla sitä keskenmenoa odoteltiin kahteen otteeseen pari viikkoa.

 


Raskausoireita

Posted on

No vihdoinkin havaittavissa jotain raskausoireita. Väsymys nostaa päätään, tosin ei tämä vielä niin paha ole kuin vuosi sitten. Nyt sentään jaksan olla hereillä koulupäivän. Tosin en takaa kuinka omissa maailmoissa olen välillä kun väsyttää ja pitää vaan jaksaa olla skarppina. 😀 Ja huomaan sen, että väsymystä ei oo edes joka päivä. Viikonloppu meni suht helposti, ei yksiäkään päikkäreitä, mutta tänään sitten taas tuntuu että voisin kellahtaa koulun sohville nukkumaan pienet päikkärit. Eli jos nyt muka näin helpolla selviän niin ohhoh.

Edelleenkään en oo tehny uutta raskaustestiä. Enkä tee. Mieli on kuitenkin tällä hetkellä niin rauhallinen, kun en aina edes muista koko raskautta. Ja jos nyt jotain häikkää on niin se selviää viikon päästä, kun on se varhaisultra. Josko sitä sen jälkeen alkais raskauteen enemmän uskomaan… tai sitten ei.

Koulussa on ihan kivaa, mutta täällä oli käyny pieni moka luokkajaoissa. Mun pitäs olla semmosessa luokassa missä on kaikki lähihoitajakoulutuksen käyneet, jotka suorittaa tämän ensimmäisen vuoden mm. näytöin ja erilaisin kirjallisin tehtävin. Minut oli laitettu luokkaan jossa kenelläkään ei ole aikaisempaa alan koulutusta joten opiskelu lähtee aivan A:sta. Viime perjantaina minulle sitten selvisi, että minun pitäisi olla siinä toisessa luokassa. Huomenna sitten palaveria opettajan kanssa, että mitä tehdään kun tämä lähihoitajaluokka on antanut jo näyttöjä joten en ehkä oikein voi enää siihen  luokkaan hypätä. Nyt sitten selvitellään, kuinka suoritan nämä opinnot ja voinko olla tämän vuoden tässä samassa luokassa ja kuinka sitten tuleva äitiysloma vaikuttaa näihin opintoihin. Paljon on selviteltävää, mutta jospa tämä tästä pian ratkeisi johonkin suuntaan. Ja meillä on kuitenkin niin kiva luokka, etten haluisi kyllä nyt enää vaihtaa luokkaa. Huomenna on siis kerrottava opettajalle myös tästä raskaudesta ja siitä, että toukokuussa en enää koulussa ole, ja mitä sitten ensi vuonna… se jää nähtäväksi. Voiko vauvan kanssa opiskella vai pyhitänkö sen kuitenkin vaan ja ainoastaan vauvalle… Jälkimmäinen kuulostaa tässä tilanteessa hyvältä, vaikka en tietenkään haluaisi kauheasti opintoja pitkittää, kun nämä muutenkin kestää sen neljä vuotta. Mutta se on onneksi sitten sen ajan murhe. Nyt laitetaan vauva kaiken muun edelle.

En varmaan ehdi nyt kauhean usein kirjoitella tänne kuulumisia joten seuraava päivitys tulee varmaan sen ultran jälkeen. Koittakaa jaksaa odotella siihen saakka. 😉 Nyt painun lukemaan anatomiaa ja fysiologiaa.


Mikä raskaus??

Posted on

Oon täällä kovasti odotellut sitä tunnetta mitä on olla raskaana. Ei tunnu miltään. Välillä en edes muista koko asiaa. Tekis jopa mieli käydä ostamassa toinen testi ja testata oonko vielä raskaana, kun mitään oireitakaan ei oo. :/ Toisaalta kyllähän se vaan sulle sopii jos tämä näin kivuttomasti menisi, mutta epäilen ja toisaalta tämä hyvä ja normaali olo saa mut epäilemään raskautta vielä enemmän. Päivisin on ehkä semmonen nuutunut olo, että tekis mieli kesken luennon laittaa silmät kiinni, mutta vielä ei ainakaan sellaista väsymystä ole havaittavissa mitä edellisellä kerralla oli. Pahintahan tässä taitaa olla se, että vertaan tätä edelliseen kertaan. Luen kalenterista mitä oireita oli missäkin vaiheessa jne. Tiedän ettei pitäisi, mutta minkäs teet.

Tänään saimme viime viikolla olleen lääkelaskutentin tulokset. Pääsin sen läpi. Nyt minun ei tarvitse osallistua tänä syksynä lääkelaskujen tunneille, joten helpompi syksy tiedossa. Tänään oli ensimmäinen kunnollinen opiskelupäivä, oli pistämistä ja sitten potilaan kohtaamista. Molemmat oli jo tuttuja asioita, mutta mieluummin sitä noita kuuntelee kuin jotain turhaa höpinää. 😉

Pari viikkoa täytyisi vielä jaksaa ennen kun pääsen kurkkaamaan masuun että onko siellä oikeesti joku. Päivät on onneks niin täyteen buukattu, että eiköhän tuo aika mene suht nopeesti. Kilpirauhaslääkitystä nostettiin muuten viime viikolla ja metformiinit sain lopettaa heti kun plussasin. Ihanaa kun ei ole enää mitään vatsaoireita. 🙂


Pää sekaisin

Posted on

Melkoinen viikko takana. Koulu alkoi ja vaikka päivät ei ole olleet kauheen pitkiä niin silti ne on olleet yllättävän rankkoja. Tutustumista uusiin luokkakavereiden sekä uusiin toimintamalleihin. On tuo opiskelu kyllä muuttunut paljon viimeisen 8 vuoden aikana. Nyt kaikki tehdään netissä ja on kaikenlaisia nettisivuja joihin on tunnukset mihin sitten päivitetään osaamistaan jne. Eikö vähempikin riittäisi??? Mutta kaikin puolin opiskelu vaikuttaa tosi kivalta ja mielenkiintoiselta. Meillä oli torstaina jo eka tentti, lääkelaskuista. Jos tentin on päässyt läpi niin saa vapautuksen lääkelaskujen tunneilta.

Naureskelin itsekseni, että saankohan vapautuksen myös itseni piikittämisestä, varsinkin ihon alle, vatsaan. On tässä vuosien saatossa tullut useampi piikki siihen tuikattua. 😉 Eka työharjottelukin on jo ennen joulua. Nyt sit vaan toivon, että päästäis pian itse asiaan ja ryhmäytyminen ja semmonen asioiden kertaaminen loppuis jo. Välillä tuntuu siltä, että meille puhutaan kuin alakoululaisille, kun opettajat lukee kurssikuvauksia ääneen koko auditoriolliselle opiskelijoita.

Koulupäivien jälkeen oon tosiaan ollu aika väsyny. Sohva on tuntunu parhaalta paikalta. 🙂 Niin… täällä varmaan moni jo oottelee sitä tulosta miten meidän kävi. Kotona tein testin, mutta odottelin vielä varmistuksen labrasta ja tulos oli positiivinen että raskaana ollaan. Ehkä tästä normaalisti pitäis olla kauheen iloinen, mutta eipä meillä tätä oo kyllä mitenkään erityisemmin fiilistelty ja juhlittu. Edelleen parempi ottaa iisisti ja eikä turhaan juhlia, ettei sit tipu korkeelta ja kovaa. Joten emme halua nyt mitään onnittelutulvaa, onnitelkaa sitten kun tai jos saadaan tämä Toukka elävänä maailmaan ensi vuoden toukokuussa.

Hirvee paniikki tosiaan päällä. En oo itekään vielä oikein sisästäny asiaa tai en usko siihen. Saa nähdä missä vaiheessa tästä sitten oikeesti pystyy ja uskaltaa nauttia. Mutta tosiaan näissä tunnelmissa täällä ollaan ja nyt mennään kohti varhaisultraa.