Onnenkyyneleet <3

Posted on

Pitkästä aikaa ehdin istua rauhassa koneelle ja naputella kuulumisia. Meillä on lomailtu tämä viikko, ja huomenna on taas paluu arkeen. Paljon on tälläkin viikolla ehditty kotosalla puuhailemaan ja nyt koti näyttää jo ihan siltä, että tänne olisi jossain vaiheessa vauva muuttamassa. Sänky ja lipasto on kasattu meidän makuuhuoneeseen ja vaatteet on pesty ja viikattu laatikoihin odottamaan käyttäjäänsä. Vaunutkin odottelevat kyydin tarvitsijaa. Jotenkin on vielä melko epätodellinen olo kaikesta, vaikka nuo isoimmat jutut onkin jo paikallaan.

Pulla pitää välillä melkoisia juhlia mahassa. Harvemmin olen öisin heränny siihen, että mahassa riehuttaisiin mutta viikolla heräsin yksi yö siihen, että klo 2 mahassa kävi melkoinen elämä. Oli pakko nousta jalkeille ja varmaan reilun tunnin istuskelin keittiössä ja odottelin, että Pulla väsähtäisi ja pääsisin itsekin vielä nukkumaan. Taisi kello oli lähempänä neljää kun vääntäydyin takaisin sänkyyn ja nukuin vielä pari tuntia. Mutta edelleenkin hän ei suostu potkimaan kunnolla silloin jos puolisoni pitää kättään vatsani päällä. 😀

Viikolla käytiin klinikalla ylimääräisessä ultrassa. Halusin tähän raskauteen edes yhden hyvän ultrakokemuksen ja tietenkin varmistuksen siitä, miten Pulla on kasvanu. Jäin niin ihmettelemään sitä äitipolin kasvunseurantaa joka tyssäsi heti yhteen kertaan. No, mutta parempi näin. Tuosta yksityisen käynnistä jäi niin hyvä mieli kaikinpuolin. Oli ihana lähteä sieltä kotiin, kun tiesi, että vauvalla on kaikki hyvin ja toinen on kasvanut kovasti tässä viimeisen kuukauden aikana. Painoarvio oli nyt 1330g. <3 Sukupuolta lääkäri koitti vielä varmistella, mutta eipä meidän Pulla halunnut olla kovinkaan yhteistyökykyinen, joten menemme sillä arviolla minkä saimme rakenneultrasta. 🙂 Lääkärimme tsemppasi meitä ihan hirveästi. Sanoi mm, että kun olen pitkä ja minulla on hyvänmallinen lantio niin alakautta synnyttäminen onnistuu hyvin, vaikka vauva olisi perätilassakin. Jännä sitten nähdä minkä arvioin saan äitipolilta rv 36. Mutta kaikinpuolin siis loistava veto oli satsata tuohon ultrakäyntiin vähän rahaa ja lähteä sieltä onnenkyyneleet silmissä. <3

Viime viikolla oli myös perhevalmennuksen toinen kerta. Puhuimme imetyksestä ja vanhemmuudesta. Oli kyllä ihan kivaa, kun jotenkin koko ryhmä oli avoimempi puhumaan asioista. Paljon naurua ja huumoria mahtui tuohonkin kertaan. Ensi viikolla on sitten viimeinen kerta perhevalmennusta. Ohjelmassa vauvanhoitoa ja paikalle tulee joku tuore vauvaperhe kertomaan omista kokemuksistaan. Ensi viikolla olis taas neuvolassa käyntikin. Saapi nähdä mitä siellä tällä kertaa tapahtuu. 🙂 Eniten jännitän kyllä siihen vaa´alle menoa, mutta jospa se viisari ei nyt paljoa heilahtaisi, vaikka vauva onkin kasvanu kuukaudessa sen reilut puoli kiloa.

Ensi viikolla raskausviikot alkavat jo numerolla 3 ja siitä sit lähdetäänkin laskemaan viikkoja loppua kohti. Tähän väliin mahtuu onneksi kaikkia kivoja juttuja mm. pääsiäinen jolloin minun vanhemmat tulevat meille kylään. Odottelen myös, josko veljen vaimoni tulisi lasten kanssa käymään.

Ai niin, ja sen verran minun on paljastettava jo, että ristiäispäivä on sovittu papin kanssa. Tämä johtuu ihan siitä, että haluamme tietyn papin kastamaan vauvan ja koska ristiäiset tulee kesälle niin on parempi olla ajoissa liikenteessä. Samoin tämä helpottaa myös minun sukuni suunnitelmia, kun he joutuvat hankkimaan majoituksen sekä varailemaan mahdollisesti lentolippuja ja vapaapäiviä juhlien takia. Mutta nyt on taas yksi asia vähemmän stressattavana vauvan syntymän jälkeen. Voidaan sitten syntymän jälkeen keskittyä enemmän vauvaan, perheeseen ja tietenkin siihen tulevaan adoptioon.

Mutta täällä ollaan siis oikein iloisissa tunnelmissa. <3


Viimeinen raskauskolmannes :)

Posted on

Niin on taas saavutettu yksi etappi. Ei kyllä tunnu yhtään siltä, että nyt ollaan jo raskauden loppupuolella ja vajaan 10viikon päästä meidän Pullakin on jo valmis syntymään. <3 Varailin ensi viikolle ylimääräisen ultran klinikalle. Jäin itse miettimään sitä Pullan kasvua ja haluan nyt käydä varmistamassa tilanteen. Julkisella kun viimeksi lääkäri oli sitä mieltä ettei kokoa tarvitse enää seurata, vaikka edellinen lääkäri oli sitä mieltä että pitää seurata. No, nyt saan ainakin vielä yhden lääkärin mielipiteen asiaan. Odotan kyllä kovasti tuonne klinikalle pääsyä. Omalle tutulle lääkärille. Ihanaa. Pääsee nyt sitten lääkärimmekin kurkkaamaan kuinka tämä meidän pieni ”tuulimuna” on kasvanut. <3

Eilen meillä alkoi perhevalmennus. Paikalla oli meidän lisäksi kolme muuta pariskuntaa samalta asuinalueelta ja saman terveydenhoitajan asiakkaita. Huvittavinta oli ehkä se, että meillä kaikilla on peräkkäisinä päivinä lasketutajat, joten voi olla että näemme sitten synnärillä. 🙂 Kyllähän siellä itelle tuli hieman ”vanha” olo, kun ne muut pariskunnat olivat meitä ainakin sen 10 vuotta nuorempia, mutta ihan kivoilta vaikuttivat. Tosin me taisimme olla eniten äänessä. 😀 Eilen puhuimme siis loppuraskaudesta sekä siitä millon lähteä synnyttämään ja synnytyksestä yleisesti. Ensi viikolla sitten palaudumme synnytyksestä ja opettelemme imetystä sekä vanhemmuutta. Ja viimeisellä kerralla pääsemme harjoittelemaan vauvanhoitoa ja paikalla on joku tuore perhe kertomassa kokemuksistaan. Puolisonikin oli ihan innoissaan eilisestä, vaikka eipä siellä meille kummallekaan tainnut mitään uutta tietoa tulla.

Otimme perhevalmennuksen eilen myös ulkoilun kannalta. Oli niin upea ilma, että päätimme nautiskella raittiista ilmasta ja kävellä neuvolaan. Matkahan ei ole mitenkään pitkä, noin 1,5km suuntaansa, mutta näiden liitoskipujen kanssa tuokin matka tuntui melko pelottavalta. No, hiljaa hyvä tulee vai miten se menikään. Kyllä sitten illalla huomasi, kun päästiin kotiin että on tullut käveltyä. Nivuset oli ihan hirveän kipeet, ja tänäänkin vielä on melko kivulias olo. Mutta kai se tästä levolla taas helpottaa. Takaisin kävellessä oli pari kertaa pysähdyttävä kun mahassa tuntui kiristystä. Ei siis mitään kipua ta muuta, pelkkää kiristystä. Liekkö sitten ollut harjoitussupistuksia, vai johtuisko vaan siitä että kävely on semmosta takakenoista lyllerrystä. 😀 No, onneks niitä ei tule usein.

Mahassa on ollu pari päivää taas vähän rauhallisempaa, joten sitä päivää odotellessa, kun hän taas vallan innostuu. Ensi viikolla ois tarkoitus hakea lastentarvikeliikkeesta vaunut ja sänky. Jos vaikka saatais sitten kasattua tavarat valmiiksi paikoilleen. Saisi laitettua nuo vaatteet ja muut tavarat vihdoinkin paikoilleen, ettei niitä loju jokaisessa nurkassa. 🙂 Mietin, että alkaakohan mua jotenkin ahdistamaan se, että sänky ja muut tavarat on paikoillaan vaikka vauva ei vielä olekaan täällä. Toisaalta se on ehkä tässä tilanteessa se konkreettisin juttu mikä kertoo siitä, että vauva on oikeasti tulossa. Ensi viikolla sen sitten näkee miten se vaikuttaa omaan mieleen.


Raskausviikko nro 28 <3

Posted on

En oo tällä viikolla ehtiny edes kirjottelemaan kuulumisia alkuviikon neuvolasta. Mulla on joku ihmeellinen vauhti päällä. Tällä viikolla oon leiponu jotain varmaan joka päivä… oon tehny suklaa-cookieseja, kahdenlaisia pasteijoita, sämpylöitä, mangorahkapiirakkaa ja toscapiirakkaa. 😀 Suurin osa odottelee pakkasessa, jos vaikka tässä keväällä sattuis vieraita käymään. 🙂 Ei nimittäin parane kauheesti ite noita herkkuja syödä, jos meinaa pitää tämän painonnousun jossain kurissa.

Mutta sitten siihen maanantain neuvolaan. Oli kyllä taas tosi kiva mennä sinne. Päästiin taas yhdessä paikalle. Höpöteltiin eka noista meidän äitipolikäynneistä ja sitten pitkään siitä pelkopolikäynnistä. Sit terkka kyseli mun vointia ja joko on hankittu vauvalle tarvikkeita valmiiksi. Siinä jutellessahan se aika vierähtää ihan hirveetä vauhtia. No sit vuorossa perusmittaukset, verenpaine, hemoglobiini ja paino. Painoa oli tullu edellisestä kerrasta +4kg. Olin järkyttynyt. Onneks neuvolantäti ei siitä mitään kauheesti paasannu. Omasta olosta sitä ei kyllä ois uskonu, että muka 4kiloa. Hemoglobiini oli oikein hyvä joten vielä ainakin pääsen välttämään rautakuurin. Verenpaineet pikkusen koholla, mutta niitäpä mittailenkin kotona sen pari kertaa viikossa.Sit oli vuorossa se ehkä paras osuus. Pullan sydänäänet. Ai että mä niin rakastan sitä ääntä. <3 Siellä se jumpsutti kovasti ja siihen asti tais pieni olla unten mailla, mutta heti alkoi kauhee potkiminen, kun sydänäänien kuuntelu alkoi. Tällä kertaa sit mitattiin jo sf-mittaakin. Sf-mitta meni pikkusen keskikäyrän yläpuolella. Eli kaikki siis valtakunnassa ja yksiössä hyvin. <3

Pulla liikkuu kyllä ihan hyvin. Aktiivisuus vaihtelee kyllä päivittäin, eilen oli ihan mahdoton meno ja tänään on ollu sit hiljaisempaa. Oon jo useampana iltana pyytäny puolisoani kokeilemaan mahaani, kun Pulla potkii. Kun hän sit laittaa kätensä vatsalleni niin arvatkaapas miten käy. Meidän ujopiimä ei sitten enää potkikaan. 😀 Joten vielä kertaakaan ei puolisoni ole ehtinyt tuntea Pullan potkuja. Ehkä se potkasee sit synnyttyään, ja lujaa. <3 Huomaan muuten, että itse olen niinä päivinä jotenkin hermostuneempi, kun Pulla ei ole liikkunut kovin aktiivisesti. Pari potkua aamulla ja päivällä ei tuo mulle semmosta turvallista oloa, jolloin on sit kaivettava laatikosta doppleri ja kuunneltava ne sydänäänet. Mutta sit taas ne päivät kun potkuja ja möyrimistä tulee melkein koko päivän on olo itelläkin jotenkin rauhallisempi. Onneksi nuo liikkeet vaan lisääntyy tästä, kun pieni kasvaa.

Oon tässä miettiny, että pitäisikö mennä käymään yksityisellä ultrassa, kun seuraava ultra on äitipolilla vasta viikolla 36, ellei tässä välissä nyt mitään erikoista tapahdu. Ois ihana päästä kurkkaan pientä… Mutta täytyy nyt katella antaako budjetti periksi. Tai sit pyydän sen lähetteen äitipolille extraultraan.

 


Kevättä kohti

Posted on

Taas on kuukausi vaihtunut ja kevät lähestyy kovaa vauhtia. Tänään olikin sitten vuorossa käynti synnytyspelkopolilla. Siitä käynnistä ei nyt ole oikein mitään kerrottavaa. Kätilön kanssa meillä ei oikein kemiat kohdannu joten en sieltä mitään semmosta saanut mitä ehkä olisin toivonut. Eli tyhjin käsin kotiin. Saa nähdä käynkö jossain vaiheessa loppuraskautta uudestaan vielä, mutta tuskinpa. Harmittaa kyllä, että tuokin meni noin.

Viime viikonloppu oli jotenkin tunteiden vuoristorataa. Toisaalta kaipasin kauheasti enkelivauvaani, mutta samaan aikaan mahassa kävi semmoinen myllerrys, että pisti naurattamaan. <3 ihanat ja rakkaat pienet. Lauantaina, kun tuli vuosi täyteen enkelimme syntymästä, kirjoitin päivityksen Facebook-sivuilleni sekä linkitin tämän blogin ystävien ja kavereideni nähtäville. Itkuksihan se sitten menikin. Oli ihanaa saada sellaista palautetta ihmisiltä. Moni kertoi omista kokemuksistaan, menetyksistään, peloistaan jne. Näiden kommenttien lisäksi sain kuulla monelta olevani rohkea, kun uskallan kertoa heille meidän tarinani. Itselläni on ollut aina semmoinen olo, että vaikka nämä ovat rankkoja asioita ja vaikeitakin, niin silti näistäkään ei saisi vaieta.  On jotenkin voimaannuttavaa auttaa muita ketkä ovat ehkä kohdanneet saman, ovat tunteneet samoja tunteita ja miettivät miten omassa tilanteessa pitäisi toimia. Tämän jälkeen itselleni vahvistui se, että tulevaisuudessa toivon pystyväni auttamaan heitä jotka ovat samassa tilanteessa kuin itsekin olen ollut, niitä jotka kamppailevat menetyksen tai lapsettomuuden kanssa. Tiedän olevani siinä hyvä, ja tiedän että pystyn auttamaan ja tukemaan muita.

Pullan kuulumisia vielä tähän loppuun. 🙂 Hän on ollut kovin aktiivinen. On ollut kiva huomata kuinka aktiivisuus on ihan selkeästi lisääntynyt viimeisen kuukauden aikana. Nyt liikkeitä tuntuu jo päivittäin useasti ja joskus pitkänkin aikaa kerrallaan. Ens viikolla ois taas neuvola, saa nähdä mitä siellä sanotaan. Eniten jännittää kuinka paljon painoa on tullut kuukaudessa lisää… JAIKS! On nimittäin menny kuukausi herkutellessa ja siitäkös mulla on huono omatunto. Nyt pitää skarpata, ettei tämä lähde ihan lapasesta.

Oma olo on fyysisesti melko ”kankea”. Pitkään istuminen ja liikkeelle lähteminen tekee niin kipeetä. Mutta se on kestettävä. Inhottavaahan se on, mutta onneks nyt nuo kouluhommat saa luvan jäädä, niin pystyy tekemään sen verran kun itse pystyy ja kykenee. Ajattelin, että jos jaksaisi ja sopisi aikatauluun niin voisin yrittää päästä tekemään edes yhden tai kaksi tenttiä, mutta pahoin pelkään että kevään tenttipäivät on jo täynnä. Lauantaina olis tarkoitus lähteä pienelle shoppailureissulle Tampereelle. Ohjelmassa ainakin Ikeaa jne. Saa nähdä kuinka kipeä sitä on tuon päivän jälkeen, mutta toisaalta ihan hyvää tekee lähteä vähän liikenteeseen ja ennen kaikkea pois kotoa hankkimaan Pullalle puuttuvia tavaroita. <3