Ohjeita ja neuvoja

Posted on

Tässä on nyt 9kk saanut kuulla enemmän ja vähemmän ohjeita ja neuvoja siitä miten vauva muuttaa meidän elämän, mitä kaikkea vauvalle pitää hankkia ja miten tulee viettää äitiysloma jne. Ohjeita satelee ympäriinsä. Niistä saa lukea lehdistä ja netistä. Niitä saa kuulla kavereilta ja tuttavilta. Tähän asti olen lähinnä naureskellut näille ohjeille, ja niin teen kyllä edelleenkin, mutta täytyy myöntää, että pidemmän päälle se on alkanut myös ärsyttämään. Ymmärrän sen, että jokainen haluaa auttaa, mutta toisaalta en minä ainakaan voi mennä neuvomaan ketään toista siitä miten hänen tulee toimia ja tehdä. Tämä kirjoitus voi olla hieman provosoivakin, mutta toivon, että se pistäisi ihmiset miettimään sitä mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei.

Tässä yleisiä neuvoja ja ohjeita mitä olemme kuulleet jo useasti.

Kun vauva syntyy niin te, ette voi enää samalla tavalla harrastaa. Miksi ei voida? Meitä on talossa kaksi aikuista. Minä olen vauvan kanssa päivät kotona, voin mennä ulkoilemaan vauvan kanssa vaikka joka päivä, juosten tai kävellen. Puolisoni tulee töistä kotiin iltapäivällä jonka jälkeen hän voi hoitaa vauvaa ja minä pääsen vaikka lenkille/puntille/kauppaan. Puolisoni voi taas tämän jälkeen mennä treenaamaan, kyllä minä saan parina iltana viikossa lapsen itse nukkumaan.

Vauvan synnyttyä teillä ei ole enää yhteistä/omaa aikaa. Miten niin ei ole? Edelleen meitä on kaksi aikuista. Työpäivän jälkeen omaa aikaa voi ottaa kumpi haluaa. Ja tällä hetkellä meistä kumpikaan ei edes kaipaa mitään yhteistä aikaa. Me olemme olleet yhdessä 24/7 viimeiset 9vuotta. Pian meitä on kolme ja aiomme nauttia perhe-elämästä jokaisen hetken. Meidän tukiverkkomme ovat hyvin heikot, mutta olemme sen tiedostaneet jo ennen raskautta. Miksi meidän vauvan syntymän jälkeen pitäisi lähteä elokuviin tai ravintolaan kahdestaan, kun ei me sitä olla tähänkään asti tehty? Meille riittää kyllä kahden keskiseksi ajaksi ihan se pieni hetki tuossa omalla terassilla, kun vauva nukkuu ja saadaan nauttia vaikka lasilliset viiniä. Vauva tulee olemaan meidän mukana ja jos se on jollekin muulle ongelma niin se on hänen ongelmansa, ei meidän.

Hankinnoista olen kuullut paljon ohjeita ja neuvoja.

Matkarattaat on ihan ehdoton hankinta. Missä me tarvitsemme matkarattaita? Minä olen päivisin kotona vauvan kanssa, minulla ei ole autoa käytössä joten kunnon vaunut ovat ainoat millä täällä tekee mitään. Kerran viikossa jos käymme ruokakaupassa niin sen reissun voi varmaan tehdä ilman matkarattaitakin? Niin, mutta shoppailureissut. Niin, mitkä??? Matkustaminen. Meillä ensimmäinen matka tulee suuntautumaan pohjoiseen vauvan ollessa alle 2kk vanha. Ja koska olemme reissussa pidemmän aikaa tulee vaunujen olla mukana. Eihän noihin matkarattaisiin voi pientä vauvaa edes laittaa nukkumaan muuten kuin turvakaukalossa tai sitten pitäisi hankkia jotkut deLuxe mallit joihin saa jonkun kopan. Olemme pohtineet matkarattaiden hankintaa, mutta ne hankitaan sitten kun siltä tuntuu ja vauva on isompi. En viitsi turhaan ostaa tänne nurkkiin tavaraa pyörimään.

Matkailu tulevana kesänä kannattaa unohtaa. Miksi? Eikös pienen vauvan kanssa matkailu ole kaikkein helpointa. Vauva nukkuu paljon ja ruokakin on vielä helppo, kun se kulkee mukana. Voidaanhan tästä tietenkin tehdä joku ongelma, mutta meille se ei ole semmoinen. Toivon, että vauva tottuu jo heti pienenä siihen, että meillä reissataan paljon autolla ja  matkat ovat suht pitkiä. Ja palatakseni taas tuohon parisuhteeseen ja omaan aikaan niin me molemmat saamme voimia arkeen siitä, että teemme pieniä matkoja. Joten aiomme jatkaa sitä myös vauvan kanssa.

Tällainen rasva (merkki x) kannattaa sitten vauvalle hankkia. Menin apteekkiin ostamaan rasvaa vauvalle ja löysin tuon kyseisen rasvan. Onneksi apteekkari tuli paikalle ja kyseli mihin käyttöön tuo rasva tulisi. Kiitos hänelle! Siinä minulle selvisi, että tuo kyseinen rasva on lääkäreiden suosittelema rasva vauvoille joilla on kuiva iho. No, eli olisin ihan turhaan tuommoisen rasvan ostanut, varsinkin kun vauvan ihosta ei ole vielä mitään tietoa. Otin sitten ihan tavallisen perusvoiteen.

Rautavalmisteena kannattaa käyttää tätä (merkki y). Niin, no en ole vielä tähän mennessä tarvinnut lisärautaa. Enkä varmaan tule tarvitsemaankaan, kun loppuraskaudessa hemoglobiini yleensä alkaa jo nousta.

Äitiyslomalla pitää hemmotella itseä ja levätä. Juu, olen hemmotellut itseäni herkuilla. 😀 En harrasta muutenkaan mitään hierontoja, kasvo- tai jalkahoitoja joten miksi nyt pitäisi? Minä olen ainakin nauttinut siitä, että olen saanut tehdä asioita joista nautin, vaikka leipomisesta tai ruoan laitosta. Olen saanut katsella televisiota, ottaa aamulla pitkän lämpimän suihkun jne. Eniten olen nautiskellut kuitenkin siitä möykästä mikä mahassa käy. Olen suunnitellut ristiäisiä jne.

Tässä nyt muutamia ohjeita ja neuvoja mitä tässä on tullut vastaan. Ihan hyväähän ihmiset varmaan näillä tarkoittaa, mutta miksi pitää neuvoa? Ja varsinkin kun jokainen varmasti tekee itse ne omat päätökset kasvatuksen ja ostosten suhteen. Jos nyt joku haluaa maksaa minulle kasvohoidon niin siitä vaan, en pistä vastaan, mutta en itse semmoiseen rahaa laita. Tai jos joku haluaa ostaa meille matkarattaat niin sen kun ostaa. Näistä asioista saa varmaan tappelun aikaiseksi monen kanssa, mutta haluan vaan tällä sanoa sen, että välillä voi miettiä kannattaako kaikkia ohjeita ja neuvoja jakaa, varsinkaan äidille joka on raskaana ja hormoonien vallassa? Mutta ehkä tämä nyt tästä asiasta. Toivon, että jokainen saa tehdä ihan ne omat hankintansa omassa tahdissa. Ja viettää perhe-elämää kuten itse haluaa. Kiitos! <3

 

 


H-hetki lähestyy ❤️

Posted on

Pari päivää sitten oli käynti äitipolilla vauvan koko- ja synnytystapa-arvion merkeissä. Ennen lääkärin tapaamista istuin 20min käyrillä. Vauva oli ollu koko aamun kovin aktiivinen, mutta just käyrillä olon hän sitten nukkui. Eli hän ei tee yhteistyötä terveydenhuollon henkilökunnan kanssa. 😉 no, käyrillä meni ihan hyvin. Sit jännityksellä odottamaan, että onko paikalla se lääkäri jonka meille luvattiin sillä aulan taululla sen nimeä ei lukenut. Ajat oli noin 30min myöhässä, mutta lääkäri oli se, ketä toivoin. Huh! Yksi suuri huoli putosi hartioilta. Alkuun siinä sitten juteltiin lääkärin kanssa kuulumisista ja sitten ultraamaan minkä kokoinen ja kuinka päin meidän vauva masussa oli. Pää löytyi sieltä mistä pitikin eli nätisti raivotarjonnassa siellä jo oltiin. Seuraava huokaus pääsi siinä vaiheessa kun lääkäri ilmoitti, että painoarvio rv37 on noin 2700g. Jes! Meille ei tule mitään isoa sokerivauvaa, millä edellinen lääkäri minua jo pelotteli. Meidän vauva on kasvanut tasaisesti keskikäyrän alapuolella, ja laskettuna-aikana tulisi painamaan noin 3300g.

Sitten lääkäri tutki vielä kohdun suun tilanteen, kun sanoin ettei mitään hajuakaan siitä onko paikat missä kuosissa. Ja hups! Yllätys oli suuri niin meille kuin lääkärille. Paikat pehmentyneet ja kohdunsuu sentin jo auki. Lääkäri oli sitä mieltä, että meillä synnytään ennen laskettua-aikaa. 🙂 tämän jälkeen juteltiin vähän niistä mun peloista ja mun verenpaineista. Verenpaineet on ollu pikkusen koholla, joten niitä nyt seurataan ja jos ne ei tuosta laske edes kotona niin puolentoista viikon päästä synnytys olisi tarkoitus käynnistää ballongin avulla. Mittainen nyt paineita kotona pari kertaa päivässä ja ens viikolle varaan käynnin neuvolaan (oma neuvolantäti on kyllä lomalla) ja sit seuraavalle viikolle uusi käynti äitipolille missä tilanne tsekataan uudestaan. Itselle tuli heti todella helpottunut olo, ja nyt en enää stressaa edes niitä paineita. Olen valmis synnyttämään vaikka heti. En malta enää odottaa, että saan tuon mönkijän mahasta syliini.

Olo on ollut viime päivinä melko väsynyt ja kivulias. Alaselkä ja häntäluu, sekä nivuset on kokoajan kovin kipeät. Liikkuminen sattuu. Istuminen sattuu. Mutta ei tartte auttaa, kyllä minä ite saan ja pystyn. 😀 enkä niistä jaksa edes valittaa. Onhan ne ikäviä ja hankaloittaa päivittäistä elämistä, mutta kuuluu asiaan. Suht helpolla tässä on tähän mennessä kuitenkin selvitty. Nyt koitan pitää vaan pääni kasassa. Vauvan liikkeethän on muuttunu ihan selkeesti, mutta kyllä huolestun heti jos vauvalla onkin hieman rauhallisempi päivä. On itselleni jotenkin helpottavampaa se, kun toinen puskee ja tunkee niin että välillä ihan sattuu, kuin se että menee monta tuntia eikä tunnu mitään liikettä. Neuvolassa kysyikin, että onko joku musiikki mihin vauva rauhottuu. Sanoin etten tiedä, en halua soittaa semmosta, kun itelleni on parempi, että se riehuisi vaikka koko ajan. 🙂

mutta näissä tunnelmissa täällä. Saa nähdä ehdinkö kirjoittaa vielä yhden postauksen, ennen kuin vauva on täällä. <3


Äitiysloma/sairausloma

Posted on

Täällä siis vietellään Kelan mukaan äitiyslomaa. Työnantajalle toimitin juuri sairauslomalapun laskettuun aikaan asti. Kyllä lääkärin ilme oli hyvä, kun kerroin sille tilanteen. Ei ole kuulemma 15-vuoden aikana, jonka on työskennellyt äitiysneuvolassa, koskaan törmännyt moiseen. Mutta onneksi lääkäri oli sitä mieltä, että ehdottomasti näin sillä nyt minun pitää keskittyä vain ja ainoastaan siihen, että vauva syntyy pian ja kaikki muu stressi ja huoli pitää siirtää syrjään.

Äitiysloman kunniaksi kävin myös neuuvolassa ja meidän pieni oli terkan mukaaan kääntynyt vihdoin lähtökuoppiin. Ei kuulemma synny vielä hetkeen, mutta itseäni helpotti se, että nyt oltais kuitenkin oikeinpäin tulossa maailmaan. Ens viikolla on sitten äitipolilla käynti, synnytystapa-arvio. Saapi nähdä mitä siellä reissulla sit paljastuu. Jotenkin pelottaa ja jännittää ihan hirveesti taas tuo käynti, kun ne ei oo ihan putkeen menny tässä viime aikoina. Mutta jospa siellä nyt oikeesti olisi semmoinen lääkäri joka ymmärtää ja kuuntelee.

Tällä viikolla kävi myös meidän tulevat doulat kylässä. Oli kyllä ihan kivaa ja tultiin tosi hyvin juttuun. Harvoin ekalla tapaamisella pystyy noin avoimesti puhumaan asioista, mitä heidän kanssa puhuttiin. Käytiin siis läpi meidän historiaa ja puhuttiin näistä peloista. Sit käytiin läpi synnytystä. Puhuttiin siitä, mitä me odotamme doulilta jne. Lopuksi sain ohjeen kirjoittaa synnärille kirjeen siitä mitä toivon synnytykseltäni. Nyt oon sitä pikku hiljaa kirjoitellu ja tuntuu tosi hyvältä kirjoittaa asioita konkreettisesti ylös. Kirjeen toimitan varmaan ensi viikolla jo äitipolille omien paperieni sekaan ja samaa kirjettä sitten tulostellaan kummallekin doulalle sekä itselleni mukaan synnärikassiin. Kirjeeseen olen kirjoittanut meidän historiasta ja peloistani. Mitään tarkkaa suunnitelmaa synnytyksen suhteen en ala edes tekemään, kun en osaa sen kulusta sanoa mitään saatikka lääkkeistä. Vaikka synnytys pitääkin kirjata siihen vaihe vaiheelta niin enemmän olen kirjoittanut siihen toiveita mitä toivon kätilöltä jne. Itselleni on muodostunut tärkeimmäksi pointiksi koko synnytystä ajatellen se, että kemiat kätilön kanssa kohtaavat. Ja kätilön tulee omalla toiminnallaan ja asiantuntijuudellaan saada minut tuntemaan oloni turvalliseksi, ja sama homma koskee myös lääkäreitä. Jos en nytkään kestä yhtään sitä, että ilmoille heitellään asioita joita ei perustella ja ne jätetään vaan minun päähäni ja mieleen kummittelemaan niin mitä mahtaa tulla synnytyksestä jos pelkoa ja paniikkia vaan lisätään. En myöskään halua, että minut yleistetään vaan toivon, että minut kohdataan minuna itsenäni. Minua ei kiinnosta mitkään prosentit siitä, miten monta vauva kuolee synnytyksessä tai että tulee joku komplikaatio. Se ei lämmitä siinä tilanteessa yhtään, jos se osuu omalle kohdalle. Edelleen minua nimittäin vaivaa ne lääkäreiden ilmoille heitetyt asiat siitä, mikä voi olla syy siihen, että vauva kasvoi puolessa välissä raskautta alakäyrällä. Kukaan ei ole niistä sen jälkeen puhunut eikä niitä arvailuja ole myöskään kumottu. Koita tässä sitten rentoutua ja olla miettimättä asioita.

Eilen tuli mieleeni, että pitäisi varmaan pakata sairaalakassi. Vaikea pakata, kun en oikein tiedä mitä sinne ottaisi mukaan. No, tällä hetkellä mukaan olen pakannut muutamat omat sukat, imetysliivit, juotavaa, ristikkolehden ja suklaata. 😀 Eiköhän niillä pärjää. Eka ajattelin, että otan osastolle omat vaatteet, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että taidan nauttia niistä sairaalan vaatteista nuo pari päivää. Eipähän tule kotiin pyykkiä. 😉

Vointi on edelleen ihan hyvä omasta mielestäni. Väsymys painaa kyllä todella paljon. Viime yönäkin nukuin kuin tukki 8tuntia ja nyt alkaa jo silmät painaa. Yleensä on pakko nukkua ainakin yhdet tai kahdet päiväunet ja silti yöt menee todella hyvin. Pahoin pelkään, että tämä enteilee sitten sitä, että vauvan synnyttyä meillä ei enää nukuta. 😉 Kyllähän tuo liikkuminen alkaa olla jo melkoista puhinaa ja ähinää, mutta sitkeesti sitä yrittää vaan pärjätä ilman apuja. 😀