Huh hei!

Tämä kirjoitus alkaa syvällä huokauksella ja kevyemmällä hengityksellä. 🙂 Tänään kävin lähetteellä ylimääräisessä ultrassa äitipolilla. Kokemus oli hyvä, kun lääkärinä oli empaattinen ja ymmärtäväinen lääkäri. Tämä sama lääkäri oli viime talvena myös paikalla, kun kävimme seurantaultrissa lapsivesien menon jälkeen. Silloin hänestä jäi jo hyvät kokemukset. <3 Nyt siis tarkoituksena oli miettiä mitä tehdään, lapsivesipunktio vai uusi verikoe. Omaa oloani helpotti se, että lääkäri sanoi suoraan, että yhdistelmäseulan tulos on sen verran hyvä, että punktiossakin on suuremmat riskit kuin tässä tilanteessa. Punktiossahan on keskenmenoriski 1% luokkaa ja tuo minun seulan tulos jää reilusti tuon alle. Olin kyllä itsekin sitä mieltä, että punktiota en halua. Joko uusi NIPT- testi tai ei mitään. Lääkäri ultrasi ja mittasi. Kaikki vastasi hienosti raskausviikkoja eikä mitään viitteitä nyt olisi mistään kromosomivirheestä. Joten helpotuksen huokaus ja nyt jatkamme näin eteenpäin. Tällä hetkellä pienellä painoa huikeat 160g. <3

Äitipolilta poistuin hyvillä mielin, kun lääkärikin vielä sanoi, että saa tänne tulla uudestaankin jos siltä tuntuu. (ehkä minä nyt pärjään sinne rakenneultraan saakka) Seuraavaksi olikin sitten vuorossa soittoaika neuvolaan ja sokerirasituksen tulokset. Ettei meidän hyvä tuuri nyt kaatuisi niin NAPS, sain heti diagnoosin raskausajan diabetes. Ehkä eniten vituttaa se, että kun paastoarvon raja on 5,3 niin minulla se oli 5,4!!!! No, menen tällä viikolla käymään neuvolassa josta saan kotiin sokerimittarin ja ohjeistuksen ruokavaliosta. Viikon ajan sitten mittailen kolmesti päivässä sokeriarvoja. Ja nyt ehkä taas ärsyttää se, että joulu on tulossa ja aion kyllä syödä herkkuja. 😉 Joulu on kuitenkin vaan kerran vuodessa. Nyt sitten tosiaan pitäis alkaa kokeilemaan, että millainen ruokavalio itselle sopii, mikä ei nosta sokereita liikaa jne, kun sekään ei kuulemma ole ihan kauhean yksinkertaista. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle jne. Mutta täytyy sanoa, että näiden kaikkien kokemusten jälkeen, tämä diagnoosi ei juuri minua hetkauta tai aiheuta mitään isompaa ahdistusta. Nyt jos teillä lukijat on jotain hyviä vinkkejä niin otan kaiken ilolla vastaan. 🙂

Huomenna pitäisi jaksaa raahautua kouluun, edessä yksi iso tentti. Hirvittää vähän miten mun käy, mutta toisaalta en jaksa sitäkään turhaan stressata kun tiedän että voin mennä uusimaan sen tentin sitten tammikuussa. Ja sittenhän mulla pitäisi olla paljon aikaa, kun nyt näyttää ja tuntuu siltä, että harjoittelut siirrän sitten jonnekin tulevaisuuteen. Tällä viikolle menenkin juttelemaan opettajan kanssa siitä, mitä kursseja voisin kevään aikana suorittaa, ettei tältä vuodelta nyt kauheasti jäisi opintoja rästiin.

Tällaisilla fiiliksillä näin alkuviikosta. <3


2 thoughts on “Huh hei!

  1. Olen niin pahoillani. 🙁 Kuinka voit? Tuo epätietoisuus raskauden jatkumisesta on ihan kamalaa. Muistan miltä se tuntui. Aivan kuin seisoisi tuolin päällä hirttosilmukka kaulassa eikä koskaan tiedä milloin se tuoli potkastaan jalkojen alta. Henkisesti tuo tilanne on jotain sellaista mitä moni ei ymmärrä. En halua antaa sinulle mitään ohjetta, mutta pidä huolta itsestäsi ja jaksamisestasi. <3 Näin jälkikäteen on sanottava, että kun tehtiin se päätös keskeytyksestä oli se itselle helpotus. Tieto siitä, ettei tarvitse roikkua enää hirressä auttoi kyllä varmasti siinä, että toipuminen sujui sitten kuitenkin ihan hyvin. Ja päätätpä mitä hyvänsä, niin muista, että se on sinun vauvasi ja sinä olet sen äiti! Voimia raskaaseen aikaan. Olet ajatuksissani. <3

  2. Moikka!
    Jäin selailemaan sun blogia. Mulla nyt hiukan sama tilanne, kuin sulla alkuvuodesta. Raskausviikkoja 15. Kaksi viikkoa sitten onnellinen odotus päättyi kauhuhetkiin; lapsivedet holahteli housuun. Voi sitä pelon ja tuskan määrää. Nyt seurataan tilannetta… vauva voi oikein hyvin, vettä on tällä hetkellä riittävästi (ei yhtään vajetta) ja lapsiveden valumisesta huolimatta vesi näyttää uusiutuvan kuitenkin. Verta ja muuta vuotaa aika ajoin. Tilannetta seurataan. Ensi viikolla uusi ultra. Keskenmenon riski on suuri ja lääkäri ei uskaltanut luvata mitään. Joko reikä menee umpeen, tai suurenee. Kovin vähä löytyy vastaavista tietoa netistä. Itse alkaa olla aika luovuttanut jo tilanteen suhteen. Koko ajan vauvaan kiintyy enemmän ja enemmän. Monesti mietin, olisiko vain helpompi lopettaa tämä raskaus… 🙁

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 4 = 4