Joulufiiliksissä

Piti nyt sit kuitenkin tulla kirjoittamaan muutama rivi ennen rakenneultraa. 🙂 Tässä joulunpyhinä olen nieleskellyt kyyneliä ja tehnyt vaikka mitä. Aatonaattona käytiin viemässä meidän enkelille kynttilä hautausmaalle. Alkuun ajattelin, että se olisi kamalan rankkaa, mutta yllättävän helposti se meni. Toki kyyneleet nousi silmiin ja ikävä valtasi, mutta ei se niin pahalta tuntunut mitä pelkäsin. Seuraavat liikutuksen kyyneleet tuli sitten jouluaattona. Pulla sai ensimmäisen joululahjansa. Jotenkin se oli niin suloista. Ja lahjakin oli ihana. Samantien takaraivossa alkoi vaan jyskyttää, että toivottavasti Pulla saadaan syliin ja puettua noihin ihaniin vaatteisiin. Nyt joulun aikaan olen saanut nauttia melkoisesta möngerryksestä tuolla mahassa. Täytyy sanoa, että välillä olen miettinyt että meinaako tyyppi tulla pää edelle vatsan läpi vai mitä se siellä puuhaa. 😀  Mutta melko hauskalta se on ainakin vielä tuntunut. <3

Viime viikolla kärsin pienestä kriisistä. Tuntuu jotenkin oudolta, että vatsa kasvaa, mutta kun pää ei vieläkään ymmärrä tai usko sitä että vatsassa on oikeasti elämää. On vaan siis semmonen olo, että on tullu lihottua ja että kaikki vaatteetkin näyttää ihan hirveiltä mun päällä jne. Mutta ehkä se nyt tästä alkaa helpottamaan kun tuntee nuo liikkeet ja muutaman päivän päästä taas päästään moikkaan Pullaa ultraan. Ehkä tässä uskaltaa alkaa tekemään jo pieniä hankintojakin vauvaa varten. Tämmöstä siis tänne näin joulun aikaan. <3


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

88 − = 82