Kaksi kuukautta ja olen edelleen elossa

Kaksi kuukautta takana. Tuntuu, että aika on menny todella nopeasti. Monet kyselevät edelleen kuina voimme. Usein vastaus on ”ihan hyvin, kiitos”. Tänään aamukävelyllä ikävä iski taas ja kovaa, ehkä siinä mukana oli myös suruakin. En tiedä mikä tuon sai aikaiseksi. Sekö että olen edelleen hengissä kaiken sen jälkeen vai se että aika on mennyt niin nopeasti, mutta kuitenkin meidän vauvan syntymästä on VASTA tuo 2kuukautta ja minä elän normaalia elämää? Päätin sitten terapioida itseäni ja ei muuta kuin Johanna Kurkela soimaan. Muistan ensimmäisen kävelylenkin synnytyksen jälkeen, kun laitoin luurit korville ja lähdin ulos kävelemään. Johanna Kurkela lauloi, minä itkin ja kävelin. Tänään kävi samoin. Lapsivesien menon jälkeen, kun jännitimme tilanteen kehittymistä, kuuntelin paljon Johanna Kurkelan kappaletta Veitsenterällä. Meidän elämä oli silloin juuri sellaista mitä tuossa kappaleessa kerrottiin. Nyt jälkeenpäin on moni Kurkelan kappale saanut minut itkemään, tänään sen teki kappale Ilta saapuikin niin äkkiä.

Ilta saapuikin niin äkkiä
kirkkaana aamu nyt jo hämärä
Niin jäikin päivän matka lyhyeksi
mä olen tässä, otathan mut syliisi

Kun varjo musta kaiken yli käy
ei valon pilkahdusta missään näy
Mä käden laitan käteen ystävien
kuuletko kun hiljaisuuskin tekee sen?

On meitä täällä heikkoa niin monta
surun alla aivan voimatonta
Sanat haihtuivat, vain toivo jäljellä
pidät huolta minustakin pienestä

Ei pelkoa oo rakkaudessa
mä tahdon kiinni siihen tarrata
Voin nukahtaa ja luottaa rauhaisasti
aamuun asti pidät huolta minusta

On meitä täällä heikkoa niin monta
surun alla aivan voimatonta
Sanat haihtuivat, vain toivo jäljellä
pidät huolta minustakin pienestä

On meitä täällä heikkoa niin monta
surun alla aivan voimatonta
Sanat haihtuivat, vain toivo jäljellä
pidät huolta minustakin pienestä
pidät huolta minustakin pienestä

<3


2 thoughts on “Kaksi kuukautta ja olen edelleen elossa

  1. Hei ja kiitos 🙂
    Meillä on ollut alusta lähtien selvää se, että minä olen se joka meillä koittaa raskautua ja synnyttää. Puolisostani ei siihen olisi. Joten tällä suunnitelmalla mennään eteenpäin nyt vielä muutamat hoidot ja toivotaan, että ainakin yksi elävä lapsi meidän perheeseen saataisiin. Tsemppiä Sara teillekin! 🙂

  2. Hei!
    Sattumalta eksyin tänne blogiin ja luin kaikki tekstit. Kyllä teitä on koeteltu.

    Tämä on hirveän henkilökohtainen kysymys eikä tietenkään tarvitse vastata jos siltä tuntuu. Mutta aiotteko yrittää niin että puolisosi koittaisi raskautua? Minäkin elän suhteessa naisen kanssa, ja puolisoni ei voi saada biologisia lapsia, kovasti kyllä haluaisi mutta se on kohduttomuuden vuoksi mahdotonta. Eli minä tulen lapsen kantamaan jos hyvin käy.. että mielenkiintoista lukea noista hoidoista. Itselläni on entuudestaan 4-vuotias lapsi, mutta en todellakaan pidä itsestäänselvyytenä että uusi raskaus välttämättä onnistuisi.

    Jatkan kyllä tämän blogin lukemista ja toivon teille kaikkea hyvää. Itsellänikin on ajatuksena perustaa sellainen sateenkaariuusioperhe-blogi 🙂

    -Sara

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

60 + = 68