Rakkaudesta sekaisin <3

Anteeksi pitkä tauko blogin päivityksessä, mutta ehkä sen sallinette sillä siihen on erittäin hyvä syy. 🙂 Meidän pieni poikamme näki päivän valon perjantaina 29.4.2016. <3 Eilen, kaksi päivä myöhemmin kotiuduimme sairaalasta ja koitamme nyt sopeutua tähän uudenlaiseen arkeen. Mutta kirjoitellaanpas jotain pääkohtia viime aikaisista tapahtumista.

Maanantaina 25.4. kävimme äitipolilla kontrollissa ja keskustelemassa lääkärin kanssa synnytyksen käynnistyksestä. Kaikki oli kunnossa ja lääkäri ehdotti, että synnytys käynnistettäisiin keskiviikkona 27.4. jolloin alkaa rv 39. Eli hyvillä fiiliksillä kotiin pakkailemaan sairaalakassia valmiiksi. Lääkärin kanssa sovimme, että ballongin laiton jälkeen jään osastolle odottelemaan tilanteen etenemistä. Tämä sen takia, että minä ja puolisoni saamme rauhassa levätä ja nukkua, eikä tarvitse hermoilla synnytyksen käynnistymisestä. Ja samalla pystyvät osastolla seurailemaan minun verenpaineita.

Keskiviikko aamu koiti ja suunnistimme aamupäivästä äitipolille. Ensin istuin taas käyrillä n. 20min jonka jälkeen pääsin lääkärille. Ballongin laitto oli minulle ainakin hyvin helppo toimenpide. En tuntenut sitä lainkaan. Paineen tunne tuli vasta sitten kun nousin jalkeille. Ballongin laiton jälkeen kätilö vei minut sitten osastolle. Keskiviikko menikin sitten osastolla hengaillessa. Alkuun ballongi aiheutti paineen tunnetta ja pientä menkkamaista kipua. Iltaa kohti tuo kipu helpottui vaikka koitin pysyä mahdollisimman paljon liikenteessä. Ensimmäinen yöni sairaalassa oli melkoinen kokemus. Sänky oli aivan kamala. Nukuin yön todella huonosti. 1-2 tunnin pätkissä ja sitten oli aina pakko kääntää kylkeä jne.

Torstai aamuna klo 10 lääkäri tuli sitten ottamaan ballongin pois. Se lähtikin ihan vetämällä. Siitä sitten tavarat matkaan ja kohti synnytyssalia jossa puhkaistiin kalvot klo 11. Salissa odottelinkin supistuksia jotka alkoivat kyllä, mutta kovin vaimeina. Pari tuntia taisimme odotella supistuksia ja sitten klo 13 alettiin tiputtamaan oksitosiinia. Tehokas aine. Supistuksia alkoi tulla. Annosta nostettiin vähän väliä ja supistukset pahenivat. Koitin pysyä liikenteessä mahdollisimman paljon. (anteeksi, mutta ajantajuni on varmaan kadonnut jossain vaiheessa) Ensimmäisenä kivunlievityksenä käytin ihan suihkua. Lämmin suihku oli aika ihana ja siellä vierähti aikaa noin 40min (suihkusta tulon jälkeen huoltomiehet tulivat paikalle sillä joku viemäri oli vuotanut alakertaan. Aiheutin sairaalalle vesivahingon). Tämän jälkeen kivunlievityksenä kokeiltiin kohdunsuunpuudutetta (tai joku vastaava). Se ei kuitenkaan tehonnut kovin hyvin. Kärvistelin jonkin aikaa ja sitten pyysin jo vahvempaa kipulääkettä. Ja siinä ei kauaa mennyt kun paikalle tuli nukkumatti laittamaan epiduraalipuudutuksen. Kokemuksena ei nyt mikään kovin ihana, varsinkin kun ensimmäinen pisto osui suoraan verisuoneen. Mutta taivas aukeni sen jälkeen. Ihana puudutus. Sillä mentiinkin sitten koko loppu synnytys.Puolen yön jälkeen oli pakko ottaa parin tunnin unet, kun homma eteni kovin hitaasti minun kohdalla. Kätilöillä kyllä riitti kiirettä, kun synnäri oli täynnä. Joutuivat soittamaan lisää henkilökuntaa töihin.

Jossain vaiheessa pidettiin oksitosiinista puolen tunnin tauko, että vauva ei ala stressaamaan. Oli ihan hyvä, sillä sain taas nukuttua hetken aikaa. Aamuvuoron vaihtuessa oli kohdun suu 8cm auki ja sain häpyhermopuudutuksen ja lisää epiduraalipuudutetta. Joskus klo 9 pintaan alkoi olla ponnistamisen tarve. Alkuun pikku treeniä ponnistamisesta ja siitä sitten enemmän tosissaan kunnon ponnistamista. Klo 9.38 maailmaan saapui huutava 10 pisteen poika. <3 Itku tuli aivan välittömästi ja sitähän riitti. Siihen tunnetilaan ei vaikuttanut mikään mitä minulle sanottiin. Synnytyskassiin olin kuitenkin pakannut vauvalle vaaleanpunaiset vaatteet. Olihan meille luvattu 99% varmuudella tyttövauvaa. (kotona oli siis laatikot täynnä tyttöjen vaatteita). Toinen mitä kätilöt kertoivat vauvan synnyttyä oli, että hänellä on kampurajalka. Mikään näistä tiedoista ei saanut minua itkemään tai murehtimaan. Itkin valtoimenani sitä onnea mitä tuona hetkenä koin. Niitä kyyneliä mitä olin tuskissani ja peloissani pidätellyt sisälläni koko raskausajan. Nyt minä olin oikeasti äiti. Minulla on ihana pieni poika joka on terve ja me olemme nyt ihka oikea lapsiperhe.

Pienen poikamme strategiset mitat syntyessä olivat 45,5cm ja 3070g. <3

Nyt olemme aloittelemassa arkea kotona ja eihän tässä ole ehtinyt tehdä muuta kuin ihastella pienokaista. Paljon kaikkea puuhaa on edessä. Keskiviikkona menemme sairaalalle kun kipsaushoito aloitetaan. Perjantaina tulee sitten neuvolantäti kotikäynnille. Adoptiopaperit pitäisi saada kasaan ja lähetettyä eteenpäin jne. On tässäkin hirveesti hommia, mutta tuo poika vaan on niin ihana ja rakas, että  sen vuoksi me tehdään mitä vaan. 🙂 Mutta paljon on vielä taisteleltava. Tästä se elämä pienen pojan kanssa alkaa. <3

 


8 thoughts on “Rakkaudesta sekaisin <3

  1. Onnea koko perheelle! <3 Minulla oli sairaalakassissa juuri tuosta syystä myös unisex-vaatteet, kun en yhtään luottanut ultraan. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

44 − 37 =